Esimiehenä oleminen on ehkä yksi vaikeimpia asioita, joita olen tehnyt työurani aikana. Enimmillään olen ollut suorana esimiehenä useille kymmenille työntekijöille ja se oli tosi rankkaa. Tällä hetkellä minulla ei enää ole suoria alaisia kuin alle kymmenen. Esimiehenä toimiessaan täytyy olla kiinnostunut ihmisistä ja heidän asioistaan. Mielestäni esimiehenä tulee käyttäytyä hillitysti ja pystyä olemaan puolueeton. Oman työn perusajatus pitää pystyä pitämään kirkkaana mielessään kaikkia valintoja ja ratkaisuja tehdessään. Ja se on myös tärkeää, että pystyy olemaan inhimillinen, sillä kaikilla ihmisillä on oikeus inhimilliseen kohteluun.

Kaikki edellämainittu on myös tietyllä lailla nuorallatanssia, sillä loppujen lopuksi esimiehenä olet kuitenkin yrityksen ja työnantajan edustaja. Joissakin työpaikoissa, esim. isoissa ketjuyrityksissä tämä on ollut haastavaa, sillä itsellään ei ole oikein ollut vaikutusmahdollisuuksia omiin ratkaisuihinsa. Tällä hetkellä työskentelen pienemmässä yksityisomisteisessa yrityksessä ja täällä pääsen enemmän vaikuttamaan omaan tekemiseeni. Se on myös itselleni helpottavaa. Onneksi minulla on jo riittävästi työkokemusta sekä elämänkokemustakin, että pystyn hoitamaan tehtäviäni itsenäisesti enkä tarvitse jokaisen päätökseni tueksi jotain sääntöjä ja ohjeita. Olen myös saanut ajan kuluessa jo "näyttää kynteni", joten enää ei tarvitse niin paljon päteä ja suorittaa. Nykyään nautin tästä enemmän ikään kuin asiantuntijaroolissa ja pysty myös olemaan parempi esimies suorille alaisilleni. En niinkään tee päätöksiä heidän puolestaan vaan enemmänkin ohjaan heitä oikeaan suuntaan ja toimin tukena tarvittaessa. Uskon vahvasti, että tämä on myös hedelmällinen alusta toiminnan kehittämiselle. Työni on ihanaa ja nautin siis siitä suuresti :)